mansikkamarja
| Introduction | Maailma potkii ja väsyttää, ei ympärillään mitään nää. Ei luonnon kauneus, linnunlaulu, sydän vain on tyhjä taulu. Onko tyhjyys valkea, vai ihan musta? Kaipaan syliä, tunnustusta. Olemassa olen, kai se on varmaa, mutta värien tilalla on pelkkä harmaa. Valo jossain on, mutta kaukana poissa, eteenpäin kuljen, mut vaellan soissa. Unohtaisin kaiken, jos viivoja kaksi. Elämä muuttuisi paremmaksi. Se uskoa tois, ja valoa kyllä. Siihen asti surupuku, on vartaloni yllä. |
|---|